Kun isoveli jättäytyy junan alle - miten pikkuveljelle käy?

"Heti Tumpin kuoltua mulle tarjottiin kriisiterapiaa, pappiakin, mutta mä kieltäydyin kaikesta. Stadissa ei ollut ketään, joka olisi mua patistanut siihen. Krista antoi mun olla omissa oloissa ja Hessu ratkaisi ongelman tuomalla mulle uuden tietsikkapelin."

Tarina
Syyskuussa 2000 ilmestyneen esikoiskirjamme tarina on kuvaus 19-vuotiaan Tuukan surusta ja tuskasta, isoveljen menettämisestä. Tarinassa liikutaan Helsingissä ja Ristiinassa, kaupungin hälinässä, lavatanssien nostalgiassa, meren ja järven äärellä. Tuukka on kotoisin Ristiinasta, isä pitää siellä huoltoasemaa ja toivoo pojastaan seuraajaa. Sitä vastoin Tuukka yrittää rakentaa elämäänsä Helsingissä kihlattunsa Kristan kanssa. Mutta onko Tuukka tarpeeksi vahva selviytymään surusta? Kaipuu ja ikävä on kova, elämä ilman isoveljeä tuntuu ontolta. Samalla kun Tuukka näyttää kihlatulleen Kristalle lapsuudenkotinsa maisemat ja vanhempansa, kipeät muistot Tumpista kummittelevat Tuukan mielessä. Tumpista on vaikea irrottautua.

Kirjoitusprosessi
Kehitimme päähenkilöä ja juonta yhdessä. Tuukan persoona alkoi kehittyä pala palalta. Halusimme kirjoittaa ensisijaisesti tarinan tuuliajolla olevasta ihmisestä, jonka on vaikea purkaa tunteitaan sanoiksi. Päähenkilömme harhailuun kehitimme konkreettisen syyn: isoveljen menetys. Vuorotellen kirjoitimme ja muokkasimme tarinaa eteenpäin. Lopputuloksessa kumpikin on koskettanut tarinan jokaista käännettä ja henkilöhahmoa.

Yhteyksiä pidimme tekstiviesteillä ja sähköpostein jos emme ehtineet näkemään. Hauskinta taisi olla se, kun tarina rakentui molempien päässä itsenäisesti samaan suuntaan. Kun Anne soitti Eijalle ja pyysi lisäämään tietyn yksityiskohdan, Eija vastasi että hän on lisännyt sen jo sinne. Ainoan virallisen kirjaan liittyvän tutkimusreissun teimme Ristiinaan, kun kävimme katsomassa Yölinnun keikkaa Metsälinnassa.